Huomenna tähän aikaan ollaan jo kotona. Rakkaat halittu ja pusittu, kuulumisia vaihdettu silmästä silmään JA ehkä jotain ihanaa, tuttua, maukasta suuhun pistetty.
Hyvästi ihana, kaunis Kööpenhamina, tulet aina pitämään oman paikkasi sydämessäni. Saatan joskus tänne palata muistelemaan yhteisiä hienoja hetkiämme, ehkä voin tuoda jopa jonkun tullessani, sinusta riittää palanen muidenkin sydämeen. Kun tulet puheeksi ystävien kanssa en voi muuta kuin suositella koko pumpun pohjasta, tylsyys ei täällä voi vaivata, tai sitten on vika muualla kuin kaupungissa.
Toisin tuliaisiksi tänne ison lastin pyöräilykypäröitä, jokaiselle pyöräilijälle ihan ikioman, samaan lastiin mahtuisi myös  ideoita miten jätteiden kierrätys saataisiin samalle hienolle tasolle suomen kanssa ja ehkä ripauksen heittäisin kuorman päälle täsmällisyyttä.
Lähtiessäni huomenna täältä haluan napata mukaani tanskalaisten suvaitsevaisuutta, avuliaisuutta ja suurpiirteisyyttä.
Kävin tänään viimeisen kerran tällä erää Kööpenhaminan keskustassa. Odotellessani bussia eräs mies sanoi minulle että, vielä kolme minuuttia niin kyyti saapuu. Hänellä oli kiire nuoren vaimonsa luo, omaksi iäkseen hän sanoi 93 vuotta, mietin hetkisen kuinka nuori vaimo tällä herrasmiehellä on ... -86 vuotta. Ihminenhän on juuri niin nuori tai vanha kuin itsestä tuntuu. Numeroiden mukaan ei pidä alkaa elämään! Tämä oli hänen mukaansa minun onnenpäiväni kun sain tutustua häneen, pilke silmässä tämän sanoi tietenkin 😉

Harmikseni en ole kuvia saanut tänne siirrettyä, mutta hätä ei ole tämän näköinen! Kotiuduttuani aion tavalla tai toisella niitä tänne laittaa. Samalla saatan laittaa myös satunnaisen harjoittelijan matkustusvinkkejä 😊

Noniin.  Huomenna pakataan. Jee!

Viimeinen viikonloppu täällä oli ja meni, kiitos armaalle aviomiehelleni, joka ystävällisesti saapui minua tapaamaan. Mukavaa vaihtelua oli. Ensi viikonlopun vietänkin Saksassa, Frankfurtissa 😊
Tänään oltiin päivällä baarissa asukkaiden kanssa. Kyllä. Viini ja väkevät virtasi tarjoilun ollessa ensiluokkaista. Paikkana takapihan ulkoterassi. Toisille maistui enemmän ja toisille riitti pelkkä iloinen seura maitolasillisen kera 😄 Mietiskelin siinä puheensorinassa itsemääräämisoikeutta ja sen tulkitsemista, ehkä välillä hoitajien ja ohjaajien työnäkökulmasta ajatellen. Arvostelua haluan välttää, kummassakin maassa halutaan toimia asiakkaiden parhaaksi.Asiakkaiden pitämistä "ruodussa" ilman paukkuja tai naukkuja. Pelätään vaikka että mitä jos hän kaatuu. Joissain asioissa asiakkaan itsemääräämisoikeus ylitetään ja ei annetakaan hänen päättää ja toisessa taas ajatellaan että hänellähän on oikeus määrätä itse omista asioistaan. Hoitajat, lääkärit, Suomen laki määräävät mitä saat määrätä itse?
Lähes kaikilla asukkailla on lääkitys, eikä alkoholin yhdistäminen siihen ole hyväksi. Mutta. Onko sillä niin väliä? Kukaan heistä ei nauttinut alkoholia humalahakuisesti vaan seurustelumielessä. Toivoisin että Suomessakin voitaisiin " vähän relata"
On mielenkiintoista seurata tätä maantieteellisesti lähellä, mutta ajatusmaailmaltaan melko erilaista meininkiä. Täällä ei niinkään puunata ja plankata asiakkaita edustuskelpoisiksi, vaan annetaan mieluummin aikaa, otetaan olkapäästä kiinni ja ollaan kiinnostuneita miten sulla just nyt menee. Perushygieniataso säilytetään kuitenkin hyvin. Aikaahan meillä kaikilla on vain sen verran kuin sitä meille on annettu. Koskaan ei tiedä milloin on lähdön aika. Hyvä niin.

Eilen kuulin töissä että täällä lääkäri voi kirjoittaa lähetteen esim.akupunktioon ja silloin asiakas saa sen 50% edullisemmin. Toivoisin että meillä takapajulassakin voitaisiin ajatella edes joskus muuta kuin lääketehtaiden rikastuttamista ja hoidattaa potilaat kuntoon joskus jopa ilman minkäänlaista lääkitystä. No nyt heitin ihan tietoisesti kuuman perunan! Yhdellä on niskakarvat pystyssä, toinen ehkä nielaisee hartaammin ja kolmas on kanssani samaa mieltä. Miksi ei voida kokeilla ensin lääkkeettömästi? Ei se sulje sitä pois että jos haluttuun tavoitteeseen ei päästä, niin voidaan syödä lääkettä (joka yleensä hoitaa oireita ei syytä 😁) Ei tästä tämän enempää, jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa.
Huomenna viikon viimeinen työpäivä. Viikonloppu ja laillinen lorvimen sallittu😊

Olen saanut palautetta useammaltakin henkilöltä, kiitos. Kirjoitukseni ovat olleet tietoisesti positiivispainotteisia, mutta kuten kaikki tiedämme oikeassa elämässä se on vain unelmaa. Elo täällä ei ole aina ruusuilla tanssahtelua sen enempää kuin se on siellä kotonakaan.  Työyhteisöissä, isoissakin, missä erilaisia ihmisiä puhaltaa yhteen hiileen tarkoituksena keskittyä asiakkaan parhaaseen. Erimielisyyksiä tulee, selän takana supatetaan, edessäpäin voidaan olla hyvinkin Hangon keksinä, kuten tiedämme siskot ja veljet 😉 Keskityn kritiikin antoon jossain postauksessani, tänään ei ole se päivä.
Pääsin diabetesasiakkaan mukaan silmäkontrolliin Fredriksbergin sairaalaan. Yksityisyydensuoja on melko mitätön verrattuna Suomeen. Sairaalan vastaanottotiskinä toimi kaunis ikkunaton kaariholvi, jossa oli kaksi virkailijaa ottamassa asiakkaita vastaan. Ei teippiä -odota tämän viivan takana, vaan siihen sitä mentiin parijonossa kertomaan vaivan nimeä ja tietysti oma sosiaaliturvatunnus. 😳. Asiakas sai hyviä uutisia, mitään huolenaihetta ei silmissä näkynyt, seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä.
Sairaalasta pääsimme suoraan alakerran ruokasaliin syömään, johon oli tehty juhlakattaus. Vietimme 90-vuotis syntymäpäiviä! Päivänsankari oli yksi kahdenkymmenen henkilön vapaaehtoisryhmästä, ketkä käyvät auttelemassa omien voimavarojensa mukaan muutamia kertoja viikossa tai kuukaudessa. Mutta tämä Lady! Kuulin pöytäseuralaiseltani että päivänsankari on tehnyt Betaniahjemmetissä vapaaehtoistyötä kaksi vuotta. Pyöräytin silmiäni kuullessani, että sitä ennen hän on ollut partioimassa öisiä katuja "yön haukat" -ryhmän kanssa, joka keskittyy nuorisoon. Hän lopetti partioimisen 88-vuotiaana! Teräsmummo! En ole nähnyt hänen vielä kävelevän, vaan hän töpöttäen juoksee joka paikkaan. Kuulin myös että hänen kotinsa ovet ovat aina olleet auki tarvitseville.
Laulua ja soittoa riitti, samoin kuin juhlapuheita. Tunnelma oli välitön ja rento. Musiikkiterapeutti jakoi sifonkihuivit asukkaille heilutettavaksi. Lauloimme aiemmissa postauksissani tutuksi tulleen laulun suositulta tanskalaiselta laulajattarelta -tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Sivusilmälläni huomasin 102-vuotiaan vieraan "varastavan" huomion sankarilta laittamalla sifonkihuivin päähänsä ja tiirailevan ohuen kankaan läpi vilpittömän (?!) näköisesti, näkihän kaikki? Tämä kertokoon hieman tanskalaisesta huumorintajusta.. ☺️

Kyllä täällä jonkunlaista työläisten juhlaa eilen juhlittiin, vaikka ensin olimme siinä uskossa että eivät nämä tanskalaiset juhli meille tätä tärkeä juhlaa. Bussit alkoivat kulkemaan seniorilinjaa lukuunottamatta vasta iltapäivällä, puistoissa oli raukeahkon näköisiä herroja ja rouvia korjaustölkit vieressä sekä yleensä niin freeseiltä ja reippaalta vaikuttavat tanskalaiset olivat jotenkin nuutuneita paksuhkoine silmäpusseineen 😉
Kävelin Kööpenhaminan keskustaan ja sen kummempia suunnittelematta hyppäsin traktorin kyytiin. Sellaisen kaupunkijunan, jossa ollaan kuin tivolin possujunan kyydissä japanilaisten turistien (ja heidän kameroidensa) kanssa matkan halkoessa kaupungin katuja, toisten turistien nauraessa ja osoitellessa sormillaan meitä matkustajia 😄 ja ihan pokkana 😂
Ensimmäinen todella aurinkoinen, kaunis päivä takana ja vielä vapaa. Hyvä päivä.

Hauskaa vappua tai ihan mitä vaan ikinä missä juhlitkin! 🎉🎈🎊
Täälläkin ovat juhlat ylimmillään. Livebändi soittaa jazzia ja palohälyttimet laulaa.. Kävin kysymässä että palaako jossain vai onko joku vaan tupakoinut väärässä paikassa? Ei tietoa.. Käytävässä en viitsinyt sen pidempään viipyä kun tupakansavu oli melkoinen ja raaka viina haisi myös.. hyvät juhlat ..😊
Heitän arvoituksen tähän loppuun.. Mikä on (jos mahdollista) kovaäänisempi kuin tanskalainen?
Blogillani on nyt 588 katselukertaa -uskaltaako joku kommentoida jotain? Vapun kunniaksi 😏

Tavanomainen työpäivä takana, paitsi että ohjaajana oli vapaalla. Pientä kiusausta oli hoiva-avustajilla teetättää ylimääräisiä, minulle vain ohimennen näyteltyjä hommia. En voinut suostua asukkaan turvallisuuden vuoksi. Ymmärsivät hienosti. Jokaisessa huoneessa on sellaiset kuljetuskiskot ristikkäin katossa ja huoneesta toiseen siirrettävillä apupöydällä laite, jolla voidaan nostolaitteiden kanssa asukas siirtää vuoteesta pyörätuoliin ja toisinpäin. Erikoiselta näytti tarpeiden toimitus roikkuvassa asennossa vuoteen päällä hoitajan ottaessa koppia vaippaan. Suomessa noudattaisimme jonkunlaista häveliäisyyttä, eikö 😳
Hienolle keksinnölleen vaikutti myös kookkaan asukkaan sänky. Kummallakin reunalla oli sängynpituiset pyöreät tangot joihin oli erikoislakana pyöritetty. Hoitaja käytti kaukosäädintä ja toinen tangoista kiristi lakanaa tankoon päin ja toinen päästi omasta puolestaan pois. Potilas pyörähti kuin väkkärä kyljelleen ja vaipat sekä vaatteet saatiin tehokkaasti ja kivuttomasti, sekä mikä tärkeintä hoitajan kannalta -ergonomisesti vaihdettua. Näitä käytetään myös normaalipainoisten asiakkaiden hoidossa.
Omituiselle tuntui myös kun tanskalainen lähihoitajaopiskelija soitettiin katsomaan, kun minä hoidan diabetespotilaan jalkojen rapsutuksineen ja siteiden vaihdon. Meillä ei opiskelija opeta toiselle opiskelijalle mitään, vaan oppi tulee aina ammattilaiselta.

Mukava, tosin ehkä vähän tylsä työpäivä takana. Sain hoitaa itsenäisesti diabetes-potilaan jalat, joissa menee siteiden vaihtoineen ja rapsutuksineen melkein tunti. Tämä tehdään kolme kertaa viikossa. Keskiviikon olen vapailla, niin silloin sen tekee joku toinen, mutta kun olen töissä niin saan sen tehdä -aikaahan minulla on, toisin kuin joka paikan höylä-Peterillä 🏃 -ainoastaan sairaanhoitaja, lähihoitaja ja lähihoitajaopiskelijat voi tehdä haavanhoitoja täällä. Rouva, kenen jalkoja hoidan on lähes kuuro ( kuulolaite on hukkunut kotiin siellä vielä ollessaan😬) ja on niin herttainen kun huutaa kovaan ääneen silmiini katsoen minun ymmärtämättä sanaakaan. Hänelle on kirjoitettu lapulle että olen Suomesta, enkä puhu tanskaa, mutta hän kyllä huutaa samanlailla kaikille.
Ihmettelin ääneen Peterille tuoretta tupakanhajua. Kyllä vain, potilaat eivät ilmeisesti polta sisällä!? mutta omaiset käydessään voivat kessuksi pistää (whaaaat?!)
Ainakin täällä työskennellään yhtenä viikonloppuna ja ollaan kaksi vapaalla. Lähihoitajat ovat neuvotelleet niin että ovat vain joka neljännen viikonlopun töissä. Olisipa Suomessakin näin! Tosin en ole kysynyt saavatko he täällä pyhäkorvauksia.
Ei muuten ollut kahvilapäivää tänään, vaikka joka maanantai se on. Noooh. Ei se nyt ole niin justiinsa, on vaan joku poikkeus (niitä riittää.. 😉) esim. johtajan kissan syntymäpäivä 😁

Viimeinen vapaapäivä meni tavanomaiseen tapaan kävellessä. Aikomukseni oli kävellä Amalienborgin linnaan. Mutta. Kävin matkallani tutustumassa Rundetårniin (Pyöreään torniin) joka on Euroopan vanhin toimiva tähtitorni. 35 metrin huipulta avautuu näköala Kööpenhaminan keskustan ylle. Pelotti. Lähdin pyöreästä tornista päästyäni kävelemään määrätietoisesti kohti alkuperäistä suunnitelmaani, mukanani vain (perhepiirissä olemattomaksikin kutsuttu 😁) suuntavaistoni. Huomasin tulleeni Kristianiaan. Liiemmälti ei kiinnostusta ole kyseistä aluetta kohtaan, joten pyörähdin ympäri ja jatkoin matkaa Christiansborgin linnaan, joka sattui tulemaan reitilleni. Kaikilla alueilla ei tee mieli ottaa karttaa esille ja näyttää olevansa turisti, vaan ikäänkuin jatkaa matkaansa näyttämättä kanssakulkijoille ettei ole pienintä hajuakaan siitä mihin on matka. Tien leveydestä voi toki päätellä jotain.
Pyhäpäivänä monet liikkeet pitävät ovensa kiinni, myös turistikujilla. Tänäänkin voin taputtaa itseäni olalle ja todeta että: "well done" reipas olin 😄 vaikka Amalienborg jäikin seuraavaan kertaan.
Mukavaa alkavaa työviikkoa meille!

Vapaapäivä 2/3.. Räntäkuurossa yllätti  -tosin onneksi ennen ulos lähtemistä. Iltapäivällä tosin luvattu selkeämpää.
Juttelin raskaana olevan rouvan kanssa. Täällä hoitohenkilökunta aloittaa äitiysloman kahdeksan viikkoa ennen laskettua aikaa turvallisuussyistä. Mikäli olet vanginvartijana niin äitiysloma voi alkaa jo puolta vuotta ennen, tai viimeistään silloin kun raskaus näkyy.  Sairauslomaa toki voi hakea milloin vointi sen vaatii. Äitiysloman pituudesta tai korvauksista meillä ei vielä ollut puhetta.
Kiinasta tullut hoitaja kysyi minulta että onko Suomessa eskimoita? Onneksi tanskalaiset tietävät että joulupukki tulee Suomesta!

Tänään vielä muutama ajatus, huomio. Täällä ei mummojen partojen anneta rehottaa vaan jokaisella on siistiksi sheivatut leuat ja nenänaluset!
Ruokalassa käytetään kankaisia, prässättyjä, vitivalkoisia ruokaliinoja ja vain harvoin näkee kertakäyttöisiä ruokalappuja.
Ohjaaja kertoi minulle että kun asukas täyttää sata vuotta niin hänen huoneensa oven eteen laitetaan Tanskan lippu, joka on kattoon asti ylettyvässä tangossa ja oven karmia reunustamaan havukranssi. Satavuotiaat tietävät "arvonsa" ja pitävät nuorempiaan "vähempiarvoisena" (hyväntahtoisesti kuitenkin 😉) Toki kaikenikäisten syntymäpäivät huomioidaan.
Tänään luulin meneväni leivontakerhoon, mutta pääsinkin kokoukseen, jossa päätetään mitä ensi kuussa syödään. Paikalla oli kaikki kynnelle kykenevät asukkaat, ja jokainen sai vuorollaan äänensä kuuluviin. Ruokalista suunniteltiin kaikessa yhteisymmärryksessä.
Kun joku kuolee niin poliisilta tulee puhelinsoitto, jossa hän kysyy että oliko kuolema ennalta-arvattavissa vai ei. Mikäli kuolma on tullut yllättäen niin poliisi tutkii asian ja kyselee paljon erilaisia kysymyksiä.

Eroavaisuuksia hoito - tai lääketoiminnoissa löytyy paljonkin. Hanskoja käytetään, mutta ei ole mikään ihme ja kumma jos käytävällä kuljetaan ne kädessä. Desinfiointiaineita ei juuri kukaan käytä, eikä niitä olekaan kuin wc:ssä ja keittiössä. Lääkkeidenjako suoritetaan ilman käsienpesua, käsien desinfiointia tai hanskoja 😳 Lääkkeet napsautetaan puoliksi oman puseron rinnuksiin nojaten, sekä valolle arat lääkkeet poistetaan folioistaan jo jaon yhteydessä.
Mikäli lääkkeidenjaontarkistaja huomaa virheen tapahtuneen niin virhe korjataan, ja sanotaan tästä henkilökunnalle, lähinnä hänelle kuka virheen teki.
Roskia ei lajitella. Tietosuojaroskiksia ei ole vaan kaikki lääkepusseista henkilöturvatunnuksineen lähtien laitetaan samaan roskikseen, joka pudotetaan roskakuiluun 😄
Lähihoitajan tehtäviin ei kuulu esim. astiahuolto, apulaiset tms. tekevät näitä hommia. Tanskassa lähihoitaja pääsee tekemään paljon sairaanhoitajan töitä ja he ovat tässä talossa vastuussa paljosta. Hoitajien kohtaaminen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa on lämminhenkistä ja aitoa. Tanskalaiset ovat kovia puhumaan.

Voi pojat mikä päivä! 😊 Vauhdikkaan Peterin perässä yritin parhaani mukaan roikkua.
Sain olla mukana sydämellisen musiikkiterapeutin ja hänen vapaaehtoistyöntekijänsä kanssa. Ensimmäisen rouvan kanssa "yksityispuolituntisella"" kuunneltiin Elvistä, hänelle annettiin tamburiini johon hän löi rytmiä terapeutin kanssa samaan tahtiin ja laulettiin. Seuraavaksi otettiin sifonkihuivit, joita heiluteltiin musiikin tahtiin, myös halvaantuneelle kädelle annettiin huivi, jonka jälkeen kuuntelimme suosittua tanskalaista laulajatarta jonka laulussa laulettiin "tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä". Laulu oli hyvin kaunis.
Hetken päästä Sateenkaareksi kutsuttu tila alkoi täyttyä asukkaista. Seitsemän upeaa leidiä saapui paikalle rollaattoriensa tai pyörätuoliensa kanssa. Rytmikapulat jaettiin jokaiselle ja Elviksen tahtiin kapuloita kolisteltiin ja samalla laulettiin tai hymäiltiin. Tanskalaisia lastenlauluja laulettiin ja samalla kohotettiin käsiä, pyöritettiin ranteita ja tömisteltiin jalkoja. Puolituntisen päätti luonnollisesti "Love me tender" joka tanssittiin yksin ja yhdessä.
Menimme täältä suoraan lounaalle. Tänään oli tarjolla jauhelihapihviä keitettyjen perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi oli hedelmäsalaattia vaniljakastikkeella. Musiikin täyteinen päivä jatkui vielä iltapäivän musiikkituokiolla omassa kerroksessamme.

Maanantaina on kahvilapäivä asukkaille ruokasalissa. Saimme tässäkin olla mukana!😄
Paikalla oli neljä vapaaehtoistyöntekijää, keittiön henkilökunta ja kynnelle kykenevät asukkaat vieraineen. Tunnelma oli lämpöinen ja kodikas, vatsan täyttäminen ei ollut ainoa syy kokoontumiseen, vaan myös leppoisa ja kiireetön yhdessäolo. Tarjolla oli säilykepunajuuria, hillottua kaalia ja harmaita paksuja makkaroita. Ruokajuomaksi sai valita puna- tai valkoviiniä, olutta tai virvokkeita. Jälkiruuaksi jäätelöä ja vohveleita kahvin tai teen kera.
Pöytäseurana meillä oli herttainen pariskunta. Toivoisin itsekin pitäväni miestäni niin hellästi kädestä kiinni kun mittari näyttää melkein 100 vuotta.

Eilen tänne Kööpenhaminan Fredriksbergiin tupsahdettu. Huoneisto, jossa asumme on hyvän  kokoinen yhdelle, mutta toimiva myös kahdelle.
Tänään ollaan tehty ensimmäinen työpäivä 😄 Sain ehkä parhaista parhaan ohjaajan! Kuvittelin että oma mieheni on puhelias, mutta tämä Peter.. Noh, tarinaa tulee niin ettei suunvuoroa saa 😉 Sain kuulla pintaraapaisua Tanskan terveydenhuollosta. Kaikilla on esimerkiksi omat lääkärit, kehen otetaan yhteyttä jos hänen palveluitaan tarvitaan.

Neljä yötä! Vuoraisinko jääkaapin Post-it lapuilla vai kirjoittaisinko kodin muistitaulun ToDo-meinigillä? ..hetken kävi jopa mielessä että pärjäähän ne -tavallaan..
Fazerin jälkiuunipaloja otettava mukaan samoin kuin salmiakkia, mitä vielä? Onneksi vielä KOLME (!!) päivää aikaa miettiä 😉

Ajatukset käy kuumana... Mitä pitää muistaa vielä huolehtia? Mitä on otettava mukaan? Yhden koulutehtävän (sen ainoan, joka on vielä tähän mennessä tekemättä😄) otan mukaan ikäänkuin herkutellakseni.

Lähtölaskenta alkanut..

Nyt rupeaa aamukamman piikit olemaan melko vähissä..9 yötä kotona ja sitten lennetään!