tiistai 17. toukokuuta 2016

Huomenna tähän aikaan ollaan jo kotona. Rakkaat halittu ja pusittu, kuulumisia vaihdettu silmästä silmään JA ehkä jotain ihanaa, tuttua, maukasta suuhun pistetty.
Hyvästi ihana, kaunis Kööpenhamina, tulet aina pitämään oman paikkasi sydämessäni. Saatan joskus tänne palata muistelemaan yhteisiä hienoja hetkiämme, ehkä voin tuoda jopa jonkun tullessani, sinusta riittää palanen muidenkin sydämeen. Kun tulet puheeksi ystävien kanssa en voi muuta kuin suositella koko pumpun pohjasta, tylsyys ei täällä voi vaivata, tai sitten on vika muualla kuin kaupungissa.
Toisin tuliaisiksi tänne ison lastin pyöräilykypäröitä, jokaiselle pyöräilijälle ihan ikioman, samaan lastiin mahtuisi myös  ideoita miten jätteiden kierrätys saataisiin samalle hienolle tasolle suomen kanssa ja ehkä ripauksen heittäisin kuorman päälle täsmällisyyttä.
Lähtiessäni huomenna täältä haluan napata mukaani tanskalaisten suvaitsevaisuutta, avuliaisuutta ja suurpiirteisyyttä.
Kävin tänään viimeisen kerran tällä erää Kööpenhaminan keskustassa. Odotellessani bussia eräs mies sanoi minulle että, vielä kolme minuuttia niin kyyti saapuu. Hänellä oli kiire nuoren vaimonsa luo, omaksi iäkseen hän sanoi 93 vuotta, mietin hetkisen kuinka nuori vaimo tällä herrasmiehellä on ... -86 vuotta. Ihminenhän on juuri niin nuori tai vanha kuin itsestä tuntuu. Numeroiden mukaan ei pidä alkaa elämään! Tämä oli hänen mukaansa minun onnenpäiväni kun sain tutustua häneen, pilke silmässä tämän sanoi tietenkin 😉

Harmikseni en ole kuvia saanut tänne siirrettyä, mutta hätä ei ole tämän näköinen! Kotiuduttuani aion tavalla tai toisella niitä tänne laittaa. Samalla saatan laittaa myös satunnaisen harjoittelijan matkustusvinkkejä 😊

maanantai 9. toukokuuta 2016

Viimeinen viikonloppu täällä oli ja meni, kiitos armaalle aviomiehelleni, joka ystävällisesti saapui minua tapaamaan. Mukavaa vaihtelua oli. Ensi viikonlopun vietänkin Saksassa, Frankfurtissa 😊
Tänään oltiin päivällä baarissa asukkaiden kanssa. Kyllä. Viini ja väkevät virtasi tarjoilun ollessa ensiluokkaista. Paikkana takapihan ulkoterassi. Toisille maistui enemmän ja toisille riitti pelkkä iloinen seura maitolasillisen kera 😄 Mietiskelin siinä puheensorinassa itsemääräämisoikeutta ja sen tulkitsemista, ehkä välillä hoitajien ja ohjaajien työnäkökulmasta ajatellen. Arvostelua haluan välttää, kummassakin maassa halutaan toimia asiakkaiden parhaaksi.Asiakkaiden pitämistä "ruodussa" ilman paukkuja tai naukkuja. Pelätään vaikka että mitä jos hän kaatuu. Joissain asioissa asiakkaan itsemääräämisoikeus ylitetään ja ei annetakaan hänen päättää ja toisessa taas ajatellaan että hänellähän on oikeus määrätä itse omista asioistaan. Hoitajat, lääkärit, Suomen laki määräävät mitä saat määrätä itse?
Lähes kaikilla asukkailla on lääkitys, eikä alkoholin yhdistäminen siihen ole hyväksi. Mutta. Onko sillä niin väliä? Kukaan heistä ei nauttinut alkoholia humalahakuisesti vaan seurustelumielessä. Toivoisin että Suomessakin voitaisiin " vähän relata"
On mielenkiintoista seurata tätä maantieteellisesti lähellä, mutta ajatusmaailmaltaan melko erilaista meininkiä. Täällä ei niinkään puunata ja plankata asiakkaita edustuskelpoisiksi, vaan annetaan mieluummin aikaa, otetaan olkapäästä kiinni ja ollaan kiinnostuneita miten sulla just nyt menee. Perushygieniataso säilytetään kuitenkin hyvin. Aikaahan meillä kaikilla on vain sen verran kuin sitä meille on annettu. Koskaan ei tiedä milloin on lähdön aika. Hyvä niin.

torstai 5. toukokuuta 2016

Eilen kuulin töissä että täällä lääkäri voi kirjoittaa lähetteen esim.akupunktioon ja silloin asiakas saa sen 50% edullisemmin. Toivoisin että meillä takapajulassakin voitaisiin ajatella edes joskus muuta kuin lääketehtaiden rikastuttamista ja hoidattaa potilaat kuntoon joskus jopa ilman minkäänlaista lääkitystä. No nyt heitin ihan tietoisesti kuuman perunan! Yhdellä on niskakarvat pystyssä, toinen ehkä nielaisee hartaammin ja kolmas on kanssani samaa mieltä. Miksi ei voida kokeilla ensin lääkkeettömästi? Ei se sulje sitä pois että jos haluttuun tavoitteeseen ei päästä, niin voidaan syödä lääkettä (joka yleensä hoitaa oireita ei syytä 😁) Ei tästä tämän enempää, jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa.
Huomenna viikon viimeinen työpäivä. Viikonloppu ja laillinen lorvimen sallittu😊

tiistai 3. toukokuuta 2016

Olen saanut palautetta useammaltakin henkilöltä, kiitos. Kirjoitukseni ovat olleet tietoisesti positiivispainotteisia, mutta kuten kaikki tiedämme oikeassa elämässä se on vain unelmaa. Elo täällä ei ole aina ruusuilla tanssahtelua sen enempää kuin se on siellä kotonakaan.  Työyhteisöissä, isoissakin, missä erilaisia ihmisiä puhaltaa yhteen hiileen tarkoituksena keskittyä asiakkaan parhaaseen. Erimielisyyksiä tulee, selän takana supatetaan, edessäpäin voidaan olla hyvinkin Hangon keksinä, kuten tiedämme siskot ja veljet 😉 Keskityn kritiikin antoon jossain postauksessani, tänään ei ole se päivä.
Pääsin diabetesasiakkaan mukaan silmäkontrolliin Fredriksbergin sairaalaan. Yksityisyydensuoja on melko mitätön verrattuna Suomeen. Sairaalan vastaanottotiskinä toimi kaunis ikkunaton kaariholvi, jossa oli kaksi virkailijaa ottamassa asiakkaita vastaan. Ei teippiä -odota tämän viivan takana, vaan siihen sitä mentiin parijonossa kertomaan vaivan nimeä ja tietysti oma sosiaaliturvatunnus. 😳. Asiakas sai hyviä uutisia, mitään huolenaihetta ei silmissä näkynyt, seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä.
Sairaalasta pääsimme suoraan alakerran ruokasaliin syömään, johon oli tehty juhlakattaus. Vietimme 90-vuotis syntymäpäiviä! Päivänsankari oli yksi kahdenkymmenen henkilön vapaaehtoisryhmästä, ketkä käyvät auttelemassa omien voimavarojensa mukaan muutamia kertoja viikossa tai kuukaudessa. Mutta tämä Lady! Kuulin pöytäseuralaiseltani että päivänsankari on tehnyt Betaniahjemmetissä vapaaehtoistyötä kaksi vuotta. Pyöräytin silmiäni kuullessani, että sitä ennen hän on ollut partioimassa öisiä katuja "yön haukat" -ryhmän kanssa, joka keskittyy nuorisoon. Hän lopetti partioimisen 88-vuotiaana! Teräsmummo! En ole nähnyt hänen vielä kävelevän, vaan hän töpöttäen juoksee joka paikkaan. Kuulin myös että hänen kotinsa ovet ovat aina olleet auki tarvitseville.
Laulua ja soittoa riitti, samoin kuin juhlapuheita. Tunnelma oli välitön ja rento. Musiikkiterapeutti jakoi sifonkihuivit asukkaille heilutettavaksi. Lauloimme aiemmissa postauksissani tutuksi tulleen laulun suositulta tanskalaiselta laulajattarelta -tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Sivusilmälläni huomasin 102-vuotiaan vieraan "varastavan" huomion sankarilta laittamalla sifonkihuivin päähänsä ja tiirailevan ohuen kankaan läpi vilpittömän (?!) näköisesti, näkihän kaikki? Tämä kertokoon hieman tanskalaisesta huumorintajusta.. ☺️

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kyllä täällä jonkunlaista työläisten juhlaa eilen juhlittiin, vaikka ensin olimme siinä uskossa että eivät nämä tanskalaiset juhli meille tätä tärkeä juhlaa. Bussit alkoivat kulkemaan seniorilinjaa lukuunottamatta vasta iltapäivällä, puistoissa oli raukeahkon näköisiä herroja ja rouvia korjaustölkit vieressä sekä yleensä niin freeseiltä ja reippaalta vaikuttavat tanskalaiset olivat jotenkin nuutuneita paksuhkoine silmäpusseineen 😉
Kävelin Kööpenhaminan keskustaan ja sen kummempia suunnittelematta hyppäsin traktorin kyytiin. Sellaisen kaupunkijunan, jossa ollaan kuin tivolin possujunan kyydissä japanilaisten turistien (ja heidän kameroidensa) kanssa matkan halkoessa kaupungin katuja, toisten turistien nauraessa ja osoitellessa sormillaan meitä matkustajia 😄 ja ihan pokkana 😂
Ensimmäinen todella aurinkoinen, kaunis päivä takana ja vielä vapaa. Hyvä päivä.