Olen saanut palautetta useammaltakin henkilöltä, kiitos. Kirjoitukseni ovat olleet tietoisesti positiivispainotteisia, mutta kuten kaikki tiedämme oikeassa elämässä se on vain unelmaa. Elo täällä ei ole aina ruusuilla tanssahtelua sen enempää kuin se on siellä kotonakaan.  Työyhteisöissä, isoissakin, missä erilaisia ihmisiä puhaltaa yhteen hiileen tarkoituksena keskittyä asiakkaan parhaaseen. Erimielisyyksiä tulee, selän takana supatetaan, edessäpäin voidaan olla hyvinkin Hangon keksinä, kuten tiedämme siskot ja veljet 😉 Keskityn kritiikin antoon jossain postauksessani, tänään ei ole se päivä.
Pääsin diabetesasiakkaan mukaan silmäkontrolliin Fredriksbergin sairaalaan. Yksityisyydensuoja on melko mitätön verrattuna Suomeen. Sairaalan vastaanottotiskinä toimi kaunis ikkunaton kaariholvi, jossa oli kaksi virkailijaa ottamassa asiakkaita vastaan. Ei teippiä -odota tämän viivan takana, vaan siihen sitä mentiin parijonossa kertomaan vaivan nimeä ja tietysti oma sosiaaliturvatunnus. 😳. Asiakas sai hyviä uutisia, mitään huolenaihetta ei silmissä näkynyt, seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä.
Sairaalasta pääsimme suoraan alakerran ruokasaliin syömään, johon oli tehty juhlakattaus. Vietimme 90-vuotis syntymäpäiviä! Päivänsankari oli yksi kahdenkymmenen henkilön vapaaehtoisryhmästä, ketkä käyvät auttelemassa omien voimavarojensa mukaan muutamia kertoja viikossa tai kuukaudessa. Mutta tämä Lady! Kuulin pöytäseuralaiseltani että päivänsankari on tehnyt Betaniahjemmetissä vapaaehtoistyötä kaksi vuotta. Pyöräytin silmiäni kuullessani, että sitä ennen hän on ollut partioimassa öisiä katuja "yön haukat" -ryhmän kanssa, joka keskittyy nuorisoon. Hän lopetti partioimisen 88-vuotiaana! Teräsmummo! En ole nähnyt hänen vielä kävelevän, vaan hän töpöttäen juoksee joka paikkaan. Kuulin myös että hänen kotinsa ovet ovat aina olleet auki tarvitseville.
Laulua ja soittoa riitti, samoin kuin juhlapuheita. Tunnelma oli välitön ja rento. Musiikkiterapeutti jakoi sifonkihuivit asukkaille heilutettavaksi. Lauloimme aiemmissa postauksissani tutuksi tulleen laulun suositulta tanskalaiselta laulajattarelta -tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Sivusilmälläni huomasin 102-vuotiaan vieraan "varastavan" huomion sankarilta laittamalla sifonkihuivin päähänsä ja tiirailevan ohuen kankaan läpi vilpittömän (?!) näköisesti, näkihän kaikki? Tämä kertokoon hieman tanskalaisesta huumorintajusta.. ☺️