Mukava, tosin ehkä vähän tylsä työpäivä takana. Sain hoitaa itsenäisesti diabetes-potilaan jalat, joissa menee siteiden vaihtoineen ja rapsutuksineen melkein tunti. Tämä tehdään kolme kertaa viikossa. Keskiviikon olen vapailla, niin silloin sen tekee joku toinen, mutta kun olen töissä niin saan sen tehdä -aikaahan minulla on, toisin kuin joka paikan höylä-Peterillä 🏃 -ainoastaan sairaanhoitaja, lähihoitaja ja lähihoitajaopiskelijat voi tehdä haavanhoitoja täällä. Rouva, kenen jalkoja hoidan on lähes kuuro ( kuulolaite on hukkunut kotiin siellä vielä ollessaan😬) ja on niin herttainen kun huutaa kovaan ääneen silmiini katsoen minun ymmärtämättä sanaakaan. Hänelle on kirjoitettu lapulle että olen Suomesta, enkä puhu tanskaa, mutta hän kyllä huutaa samanlailla kaikille.
Ihmettelin ääneen Peterille tuoretta tupakanhajua. Kyllä vain, potilaat eivät ilmeisesti polta sisällä!? mutta omaiset käydessään voivat kessuksi pistää (whaaaat?!)
Ainakin täällä työskennellään yhtenä viikonloppuna ja ollaan kaksi vapaalla. Lähihoitajat ovat neuvotelleet niin että ovat vain joka neljännen viikonlopun töissä. Olisipa Suomessakin näin! Tosin en ole kysynyt saavatko he täällä pyhäkorvauksia.
Ei muuten ollut kahvilapäivää tänään, vaikka joka maanantai se on. Noooh. Ei se nyt ole niin justiinsa, on vaan joku poikkeus (niitä riittää.. 😉) esim. johtajan kissan syntymäpäivä 😁